Koiteli elää
#suomenkauneinfestivaali
27.-28.8.2027
"Se mikä suurella sydämellä tehdään, se onnistuu."
Koiteli elää ry on perustettu vuonna 2010 elävöittämään Koitelin alueen kulttuuritoimintaa. Yhdistyksessä on mukana Koitelista ja kulttuurista kiinnostuneita ihmisiä, jotka haluavat omalta osaltaan olla tukemassa ja mukana toteuttamassa näitä mukavia tapahtumia.
Viimeisimmät festariuutiset
Suomen kauneinta festivaalia juhlitaan jälleen 27.-28.8.2027
Tälle viikolle lupasimme uutisia, joten tässä niitä tulee! Suomen kauneinta festivaalia juhlitaan jälleen 27.-28.8.2027 💜 Tulossa on super-ihana kattaus, jonka julkaisemme ensi viikon torstaina klo
Kohti uutta 💜
Tänä syksynä oli oikea aika meidän yhdistyksen festivaalityön päätökselle, mutta tulimme huomaamaan, että muutoksissakin on muutoksia! Saimme yllätykseksemme ja iloksemme todella runsaasti yhteydenottoja Koiteli elää
Artistimuutos
You win some, you lose some. Laura Närhi on joutunut perumaan esiintymisensä festivaalillamme, mutta ilolla ilmoitamme, että sydämellinen ja säkenöivä Jannika B @jannikabofficial liittyy perjantain
Kiiminkijoki
Kiiminkijoki, se aina vain virtaa,
kuin ihmisen elämä merensä tavoittaen.
Kiiminkijoki, se suolammesta alkaa;
pienestä lähtee myös taival ihmisen.
Jumala maaseudun loi,
ihminen kaupungin.
Ei enää käräjäkiville palata takaisin.
Ennen ihmiset täälläkin
puhuivat toisilleen,
nyt ne kaupunkien vessojen
seinille kirjoittelee.
Kiiminkijoki, sun rannoilta lähti ensin tytöt, sitten pojat kuin varpuset.
Kiiminkijoki, ne kahlita tahtoo sinutkin,
niin kuin rantojen ihmiset.
Maa, älä poikias potki.
Ne on hyviä poikia, kun vain pystyssä päin
elää saa vapaina.
Maa, älä tyttöjäs kolhi.
Ne on kunnon ihmisiä, kun vain maailman myllyssä säilyvät ehjinä.
Mutta joki vain virtaa, punoo koskien pirtaa.
Ne monilta kasvot vei, monilta maan.
Kiiminkijoki, on vaikea saada vielä ihmiset korven elämään uskomaan.
Kiiminkijoki, mä mieheksi kasvoin,
kun peninkulmat kouluun kiersin
sun tulvasi voimaa.
Kiiminkijoki, mä lopetan laulun,
kun kauneudesta liian
vanha oon unelmoimaan.
Näin maailman joet ja kaupungit,
tanssin kapakat, sillatkin.
Kuinka lapsuuden joen silti mä unohtaisin?
Muistan, kun sorretun voimaa
joi jätkät nuo rannoillas,
ja kuinka tukkisumat kolkutti sun nielujas.
Kiiminkijoki, kun kitara painaa,
sun suvanto maailman hakkuuaukiot peittää.
Kiiminkijoki, kun saa viimeinen sointu,
te voitte miehen ja soittimen
tuhkat joen syliin heittää.
(Säv. & san. Mikko Alatalo)
